Hellepennut lähtivät koteihinsa 10.-12.9.

Talo tyhjeni, tuntuu haikealta ja samalla helpottuneelta. Olen kaikki pentujen perheet tarkkaan haastatellut ja arvioinut. On muistettava se, että jackrussellinterrieri on alunperin työkoira, luolasta ulos ajava koira. Sillä pitää olla itsenäisyyttä ja kovuutta pärjätäkseen pimeässä luolassa enkä soisi näiden ominaisuuksien koirasta tyystin häviävän. Pentuajan sosiaalistamiseen, kasvatukseen ja koulutukseen on panostettava. Olen suositellut pentueskareita ja pentukouluja jo kahdesta kuukaudesta eteenpäin omien koulutustaitojen vahvistamiseksi. Koiran koulutus on muuttunut täysin parissa vuosikymmenessä ns. johtajuusteoriasta ja pakotteista positiiviseen vahvistamiseen, palkitsemiseen oikeasta toiminnasta ja koiran oman toiminnan tarjoamiseen. On muistettava, ettei koira eikä pentu osaa mitään, ellei sitä ole sille opetettu. Kirjallisuudesta kuten Salme Mujusen Pentuaapisesta ja SKL Hanki koira- sivuilta löytyy tietoa koiran kouluttamiseen.

Hyvälaatuinen ruoka, riittävä lepo ja ulkoilu ovat koiran perusoikeuksia, joten pelkästään liikunta ei riitä koiran tai pennun aktivointiin. Eli se tarvii aivotyötä, jota ovat koulutustuokiot, nenän käyttö ja esim temppujen opetus lyhyinä päivittäisinä tuokioina. Olen kannustanut myös näyttelyasioiden totuttamiseen, mitä taitoja tarvitaan arjessakin eli pöydällä seisomista ja käsittelyä, hampaiden katsomista, kauniisti ravaamista ja asettelematta seisomista. Pennun ja aikuisen koirankin on päästävä juoksemaan vapaana pehmeällä alustalla, jotta sen lihakset, luusto ja nivelet kehittyvät ja vahvistuvat. Pentua voi pitää irti turvallisissa olosuhteissa metsässä ja pelloilla, jolloin voi harjoitella luoksetuloa esim. pillin avulla. Ja aina iloinen palkkaus luoksetulosta. Toimimalla heti alkuun ystävällisesti ja johdonmukaisti pennun kanssa luodaan hyvä suhde koiraan ja se helpottaa kaikkea toimintaa koiran kanssa myöhemmin. Rauhoittuminen omalle paikalle on myös tärkeä opettaa ja koiran on saatava syödä ja levätä rauhassa.

Täällä kasvattajan luona pennut ovat tavanneet perheeni muita russeleita, tosin vanhuksia vain aidan takaa turvallisuuden takia. Niillä on ollut tasapainolautaa, peltitarjotinta ja lasivaakaa alustoihin totuttamisessa. Sateisellakin ilmalla ne ovat neliviikkoisesta lähtien piipahtaneet pihalla. Liiterin alunenkin on tutkittu emän ohjauksessa. Hiekkakasaan on kaivettu monttua ja kiipeilyäkin harrastettu. Ensimmäisen verijälkensä pennut jäljestivät ja olivat sorkasta kiinnostuneita. Vesiriistaan saatiin kosketus, kun Kirsi L. ja Hanski toivat linnun tutustuttavaksi. Lehmiä käytiin morjestamassa navetassa ja muutaman kerran päästiin autokyydillä. Pöydällä patsasteltiin kuvausta varten (kiitos Kirsi H.) ja päivittäin käytiin pöydällä tassuttelemassa.

Ansometsän Hehku l. Pate lähti Lappeenrantaan, A. Pouta l. Luca Piispanristille, A. Helle l. Papu Nokialle ja A. Tyyni l. Saana Isoonkyröön. Kasvatinomistajat on liitetty SJRT ry jäseniksi vuodeksi ( yksi oli jo aiemmin jäsen) ja yhteyttä pidetään whatsupin kautta. Toivon, että pennuista tulee rakkaita perheenjäseniä ja niillä olisi pitkä, hyvä elämä.

Liiterin alle opastusta Hupin ja Mollin kanssa