Maanantaina kävin katsomassa Melliä Annalassa. Melli on asettunut taloksi ja Caran kaveriksi. Vein tuliaisiksi ihanan navetantuoksuisen lypsinkumin ja vähän käytetyn pehmoapinan. Siinä oli Mellin perheellä ihmettelemistä, mutta Melli suhtautui asiaan tottuneesti, olihan se käynyt lehmiin tutustumassakin . Melli kuten muutkin rakkauslapset ovat saaneet ensimmäisen rokotuksensa ja eläinlääkärillä käynti oli sujunut mallikkaasti. Nyt vain uusia kokemuksia hankkimaan ihmisten ja kivojen eläinkavereiden kanssa.

Tänään starttasin Tessun kanssa Niihaman maneesissa. Tulos oli 15 vp ja yliaikaa. Pehmeällä radalla putosi heti alkuunsa rima, keppien sisäänmenossa kielto ja vielä renkaallakin kielto. Pujottelu oli putken jälkeen ja vaikka olin päättänyt himmata putken päässä, olin kuitenkin yhtaikaa pujottelulla Tessun kanssa enkä antanut sille mahdollisuutta hakea eka väliä. Eli treeniä, treeniä ja kisakokemusta tarvitaan. Yhtään nollarataa ei 20 minikoirakolle tullut ja hyllykin sattui kymmenelle.

En ole aikaisemmin kirjoittanut Rosen kakomisesta, jota on jatkunut jo helmikuusta asti. Rose ei ole 11 vuotisen elämänsä aikana tarvinnut eläinlääkäriä kuin rokotuksiin, mutta nyt on siellä asioitu jo pariin otteeseen. Syytä kakomiseen ei ole löytynyt ja välillä oire helpottikin antibioottikuurilla mutta alkoi uudelleen. Risa poskihammas piti poistaa, mutta diffissä ei näkynyt tulehdusta vaan eosinofiilit olivat koholla, mikä voi viitata matoihin .  Nyt koko lauma on madotettu Axiluurilla ja kumma kyllä Rosen kakominen on vähentynyt taas (tosin 2. antibioottikin on menossa). Josko se siitä helpottaa, että päästään Rokuan juhannuskisoissa starttaamaan...

Paljon huolta on aiheuttanut Pimun eli Ansometsän Ametistin pitkittynyt sairastelu. Toivottavasti apu löytyy EKK:lta. Kaikki lämpimät ja parantavat ajatukset Pimulle ja perheelleen.

Alla Mellin kuvia uudessa kodissaan, kaverina Cara.