Viime viikonvaihteessa Melli-tyttö haettiin uuteen kotiinsa Tampereelle. Paluumatkallaan pohjoisesta Mellin perhe poikkesi Cara-russelin kanssa hakemaan tyttelin. Jo torstaina vein Ansin Hannalle ja Tonille, jotka lähtivät lomailemaan Ylläksen maisemiin. Voit arvata, että koti tuntui hiljaiselta, kun nuorimmaiset olivat poissa. Ruokakippojen määrän laskin monta kertaa väärin, kun en millään meinannut muistaa, että ruokittavia oli vain VIISI .

Kyllä siinä vähän jännitettiin, miten Cara-russeli ottaa uuden tulokkaan vastaan, mutta kaikki oli sujunut yllättävän hyvin. Cara on ottanut lähes suojelevan asenteen Melliä kohtaan, eli kun se esimerkiksi pihalla lähtee nurkan taakse seikkailemaan niin Cara hakee sen takaisin ovelle. Melli on ollut kuulemma hieman tuhma näykkäistyään pikku-emäntäänsä sormeen. Mutta sellaisia ne pennut ovat: ei muuta kuin leikit sikseen, jos alkavat mennä liian rajuksi. Rajoja ja rakkautta.

Tara ei sen kummemmin kaipaillut pentusiaan, tyytyi vinguttelemaan uutta vinkupalloaan muutamana päivänä kunnes Rose meinas, että nyt saa riittää ja irroitti vinkuosan .

Niin sitä palaillaan arkeen. Ansikin palailee kotikonnuille viikonvaihteessa.

Kuvat alla: Ylimmässä Melli vanhempiensa Tessun ja Taran kanssa. Keskimmäisessä nuorimmaiset nukkumassa ja alimmassa Melli-Afrodite poseeraa pöydällä.